Sisäilmaongelmat

Ihminen viettää ajastaan 90% sisätiloissa. Ei siis todellakaan ole samantekevää millainen sisäilman laatu on. Sisäilmalla tarkoitetaan rakennuksen tai muun tilan sisällä olevaa ilmaa. Sisäilma koostuu kaasu- ja hiukkasmaisista yhdisteistä, jotka liikkuvat ilman mukana päätyen hengityksen, ihon tai limakalvojen kautta elimistöömme. Sisäilmassa on ulkoilman lisäksi tilasta, sen käyttäjistä ja käyttäjien toimista peräisin olevia yhdisteitä. Sisäilma pitää sisällään rakennuksen/tilan vallitsevat fysikaaliset ja kemialliset olosuhteet. Sisäilman lisäksi sisäympäristöön vaikuttavia tekijöitä ovat akustiset olosuhteet, sähkö-magneettikentät sekä valaistus.

Rakennusten sisäilmoille on laadittu sisäilmaluokitukset. Luokitukset määrittelevät tavoitearvot sisäilman suhteen. Sisäilmatekijöihin lukeutuu muun muassa lämpötila, äänitaso, ilmanvaihto, radon ja ilman epäpuhtaudet. Sisäilman laatu jaetaan kolmeen luokkaan. S1 yksilöllinen, S2 hyvä ja S3 tyydyttävä. S1 luokassa sisäilman laatua pitää hyvänä 90% arvioijista. S3 luokka on alin hyväksytty sisäilman luokka, se voi aiheuttaa haittoja herkille ihmisille. Luokitukset perustuvat useisiin tutkimuksiin sekä pitkäaikaisiin aistinvaraisiin havaintoihin sisäilmanlaadusta. Aistinvaraista havainnointia pidetään hyvin herkkänä arviointimenetelmänä. On tapauksia, joissa ihmiskeho havaitsee epäpuhtauksia paremmin kuin mittausmenetelmät. Aistit eivät kuitenkaan pysty havainnoimaan hajuttomia sisäilman epäpuhtauksia kuten häkää tai radonia. Sisäilmaluokittelu otettiin käyttöön 1995 ja uusi luokitus 2008. Luokituksen suunnitteluun on osallistunut useita alan ammattilaisia, rakennusalan järjestöjä, rakennustietosäätiö sekä sisäilmastoalan asiantuntijoiden järjestö.

Sisäilman laadusta on viimevuosina tullut yksi merkityksellisimmistä tutkimuksenkohteista rakennusfysiikassa. Sisäilmaongelmat ja niiden aiheuttamat seuraukset ihmisen hyvinvointiin ovat vauhdittaneet tutkimuksia. Huono sisäilma esimerkiksi heikentää lasten ja nuorten oppimistuloksia ja lisää poissaoloja. Tämän tiedon pohjalta koulujen sisäilmaongelmia on tutkittu ja niihin on puututtu aktiivisesti viime vuosina. Yleisin sisäilman laatua heikentävä tekijä on riittämätön ilmanvaihto ja puutteellinen korvausilman saanti. Tämän lisäksi haittaa aiheuttavat erilaiset kosteus- ja homevauriot. Myös erinäiset materiaalipäästöt ja viemärikaasut voivat heikentää sisäilmanlaatua. Sisäilmatutkimukset keskittyvät fysikaalisten, kemiallisten ja mikrobiologisten tekijöiden analysointiin.

Suomessa home- ja kosteusvauriot koskettavat päivittäin arjessa ainakin 700 000 suomalaista. Korkeimpien arvioiden mukaan näille ongelmilla altistuu jopa 800 000 ihmistä. Suurin osa ihmisistä altistuu sisäilmaongelmille kodeissa, määrä 400 000. Toiseksi eniten altistuneita on kouluissa, 200 000 ihmistä. Kolmanneksi eniten sisäilmaongelmista kärsitään sairaaloissa. Suurin osa sisäilmaongelmista kärsivistä rakennuksista olisi korjattavissa. Tarvittavia korjaustoimenpiteitä ei ole kuitenkaan tehty jonka vuoksi Suomen korjausvelaksi arvioidaan 30-50 miljardia euroa.

Sisäilmaongelmien yksi iso murhe ovat omakotitalot. Ongelman taustalla on 60- ja 70- luvulla väärät ja epävarmat ratkaisut. On rakennettu valesokkeleita ja lähelle maata ulottuvia puisia rakenteita. Nykyisten tietojen valossa voidaan sanoa rakenteiden olevan tehty väärin päin. Vanhojen talojen homeogelmat on mahdollista ratkaista talojen siirtessä uusille omistajille, seuraavalle sukupolville, joilla on aiempaa enemmän tietotaitoa koskien sisäilmaongelmia.

Suomen 50-vuotta vanhoista taloista on tutkittu vasta murto-osa, noin 20%. Tämä tarkoittaa 80% tutkimattomia taloja ja rakenteita. Arvioiden mukaan Suomen 1,1 miljoonasta omakotitalosta jopa 400 000 kärsii vaurioista.

Julkisuuteen on tullut paljon kauhutarinoita homeloukuista. Homeloukusta puhutaan silloin, kun ihminen tai perhe ostaa kodin ja velaksi ostetussa kodissa löytyy homevaurio. Vaurion korjaamiseksi joudutaan ottamaan enemmän lainaa mitä kodin todellinen arvo on. Tässä tilanteessa kotia vastaan ei saa tarvittavaa lainaa, jolloin vaurioita ei pystytä korjaamaan. Kodin arvo tippuu radikaalisti homevaurion myötä, joten vanhallekaan lainalle ei ole enää realistista vakuutta.

Esimerkiksi perhe ostaa vanhan omakotitalon 300 000 eurolla. Tähän otetaan 250 000 euroa lainaa. Talosta löytyy homevaurio, jonka korjaaminen maksaa 150 000 euroa. Talon arvo tippuu ja todellinen arvo on nyt 150 000 euroa. Eli talon arvo vaurioiden paljastuttua ei vastaa enää olemassa olevaa lainaa. Pankki ei myönnä tässä tilanteessa lainaa taloa vastaan. Perhe ei pysty korjaamaan vaurioita. Talossa ei voi asua eikä kukaan osta hometaloa. Perhe on siis homeloukussa.

Sisäilma vaikuttaa ihmisen viihtyvyyteen ja terveyteen isosti. Terveyshaittojen ilmaantumiseen vaikuttaa altisteen laatu ja altistumisajan pituus. Sisäilman aiheuttamia terveysvaikutuksia ovat: Allergiaoireet, silmien/nenän/kurkun/nielun ärsytysoireet, nenän kuivuus/tukkoisuus, nuha, päänsärky, pahoinvointi, väsymys, sairaudet.

Sisäilman haittatekijöitä ovat syöpää aiheuttavat tekijät sisäilmassa kuten radon, tupakka, asbesti. Fysikaaliset tekijät kuten kuivuus, lämpötila, staattinen sähkö, valaistuksen puutteet ja melu aiheuttavat haittaa.

Hyvän sisäilman laatukriteerinä pidetään sitä, ettei käyttäjä saa oireita. Herkkyys sisäilmanongelmille on yksilöllistä. Toinen saa oireita hyvinkin helposti ja joku taas sietää paljonkin altistumista ilman mitään oireilua.

Rakennusten katsotaan täyttävän terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kriteerit, kun rakennus on teknisesti toimiva ja käyttötarkoitustaan vastaava, tilat ovat turvalliset, sisäympäristöolosuhteet täyttävät niille asetetut vaatimukset, ja käyttäjä on tyytyväinen rakennukseen. Käyttäjän kokemus on siis merkittävä.

Laadukas sisäilma tuoksuu neutraalilta. Lämpötila ja ilmankosteus on miellyttävä. Puhdas ja raikas sisäilma tukee toimintakykyä, terveyttä sekä oppimista. Sisäilmaan liittyvää oireilua voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä huolehtimalla rakennuksen kunnosta, parantamalla viihtyvyyttä, kuulemalla tilojen käyttäjiä, reagoimalla ongelmiin nopeasti, tiedottamalla rehellisesti ongelmista, poistamalla sisäilman ongelmalähteet, huolehtimalla oirehtivien hoidosta, jakamalla tietoa sisäilman terveyshaitoista sekä selvittämällä mahdollisia yhteisöllisiä ongelmia.

Vaikeita, pitkäaikaisia, toimintakykyä rajoittavia tai uhkaavia oireita saadessaan täytyy ehdottomasti hakeutua lääkärin vastaanotolle. Vastuu rakennuksen tutkimuksista ja toimenpiteistä on rakennuksen omistajalla tai työnantajalla. Heihin tulee olla yhteydessä, jos havaitsee ongelmia sisäilmassa. Työpaikoilla valvojana toimii työsuojeluviranomainen.